Go to front page
Precedents

21.1.1987

Precedents

Full text of the decisions published on the Supreme Court website and in the Yearbook since 1980. For the years 1926–1979, only the title or index text is visible.

KKO:1987:3

Keywords
Tieliikenne - Liikenteen vaarantaminen - Kuolemantuottamus
Year of case
1987
Date of Issue
Register number
R86/119
Archival record
88
Date of presentation

A:n kuljettama auto törmäsi pysäkille pysähtyneen linja-auton edestä maantielle juosseeseen lapseen seurauksin, että lapsi kuoli.

Koska A oli linja-autoa lähestyessään laiminlyönyt vähentää nopeutta ja siirtyä mahdollisuuksien mukaan keskitielle päin ja siten erityisesti varoa, hänet tuomittiin liikenteen vaarantamisesta.

Syyte kuolemantuottamuksesta sitä vastoin hylättiin, koska lapsen tulo tielle linja-auton edestä oli ollut niin yllättävää, että onnettomuus todennäköisesti olisi seurannut varotoimenpiteistä huolimatta.

TieliikenneL 30 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Juvan kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä, varattuaan B:n isälle ja äidille omasta puolestaan ja alaikäisen poikansa B:n holhoojina tilaisuuden tulla kuulluiksi, 9.10.1984 julistamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että A oli 14.6.1984 Juvan kunnassa valtatiellä n:o 5 kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa Mikkelin suuntaan laiminlyönyt noudattaa erityistä varovaisuutta lähestyessään pysäkille pysäytettyä linja-autoa. A:n varomattomuudesta oli osaltaan johtunut, että hänen kuljettamansa auto oli oikealla etuosallaan törmännyt linja-auton editse ajoradalle tulleeseen B:hen seurauksin, että B oli törmäyksessä saamiensa vammojen johdosta kuollut. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus, katsoen A:n tuottamuksen lieväksi, koska onnettomuustilanne oli syntynyt yllättävästi ja ollut vaikeasti ennakoitavissa, on tuominnut A:n tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 30 §:n 2 momentin ja 98 §:n sekä rikoslain 21 luvun 9 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta 20:een 49 markan määräiseen päiväsakkoon. A on velvoitettu korvaamaan valtiolle B:n ruumiinavauskulut 555 markkaa.

Itä-Suomen hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, ei ole päätöksellään 10.12.1985 muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 21.5.1986. Virallinen syyttäjä on antanut vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Nähtyään pysäkille pysähtyneen linja-auton A:n olisi sitä lähestyessään pitänyt erityisesti varoa ja siinä tarkoituksessa vähentää nopeutta sekä mahdollisuuksien mukaan siirtyä keskitielle päin. Laiminlyödessään tämän hän on varomattomuudesta rikkonut tieliikennelain 30 §:n 2 momentin säännöstä siten, että hänen menettelynsä on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle. A:n lähestyessä linja-autoa sen ulkopuolella ei ole ollut näkyvissä lapsia. Lapsen tulo tielle linja-auton edestä oli niin yllättävää, että onnettomuus todennäköisesti olisi seurannut varotoimenpiteistä huolimatta. A ei näin ollen ole varomattomuudellaan aiheuttanut B:n kuolemaa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että syyte kuolemantuottamuksesta hylätään ja A tuomitaan tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 30 §:n 2 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta kymmeneen 49 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoja 490 markkaa. A vapautetaan korvaamasta valtiolle B:n ruumiinavauskuluja 555 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Lindholm, Ketola ja Roos

Top of page